Innovaatiotilannekuva

Kannattaisiko joulupukin sijaan kirjoittaa Saksaan?

Mikä on insinöörien ikiaikainen unelma? Ikiliikkuja. Aikakone. Saksa. Kaikki nämä, joista tosin vain viimeisin on olemassa ja toimii. Saksa oli 1970-lukuun saakka Ruotsissa ja Suomessa lähes kaikkien laadukkaiden koneenrakennusoppikirjojen kieli. Saksaa ihaillaan insinööripiireissä erityisesti siksi, että heillä on kykyä sekä tuottaa teknisesti mitattavasti parhaita tuotteita (Esim. Mielen pesukoneet pysyvät paikallaan lingottaessa muita merkkejä varmemmin ja kestävät tilastollisesti ilman korjauksia muita pidempään) että organisoida tällaisten tuotteiden tuottaminen tehokkaasti (lapsille opetetaan TV:ssä ja kirjoissa pienestä pitäen, miten tuotteet toimivat ja miten niitä tehdään).

Saksassa on viime vuosina lanseerattu jälleen uusi edelläkävijyyttä tavoitteleva ja todennäköisesti myös tuottava strategia: Industrie 4.0. Tällä vastataan erityisesti siihen haasteeseen, että tunnetusti tehokas tuotantokoneisto saadaan toimimaan digitaalisin liitännöin kaiken sen datan avulla, jota teknisesti jo voidaan kerätä. Industrie 4.0 on kokonaisvaltainen strategia, jonka takana ovat Saksan liittovaltio, sen julkiset TKI-panostukset ja globaalit standardointitavoitteet, oppi- ja tutkimuslaitokset, sekä merkittävä joukko kaikenkokoisia yrityksiä. Erityispiirre Industrie 4.0 -strategiassa on se, että julkinen sektori antaa toteutuksen yksityisen sektorin johdettavaksi ja käyttää julkisia investointeja systeemisen muutoksen aikaansaamisen vipuna ja yksityisen sektorin kannustajana. Niinpä toteutus jatkaa saksalaista tehokkuutta, se löytää tekijät yrityksistä ja tutkimuslaitoksista, eikä jää vain viranomaisten hallintohumpaksi.

Mikä on suomalaisten osa, kun suuren koneenrakennusmaan digijuna etenee? Jäämmekö tai jäimmekö jo junasta? Suomi on valitettavasti erityisesti vuoden 2014 jälkeen kärsinyt systeemisten yksityissektorivetoisten muutosohjelmien puutteesta innovaatiojärjestelmäämme kohdanneiden poliittisten leikkausten vuoksi, mutta vielä ehtisimme hyvän digitalisaatio-osaamisemme ja perinteisten hyvien Saksa-suhteidemme kautta mukaan. Meillä on kolme globaalia valttikorttia, jotka voisimme lyödä pöytään ja löytää oman nicheemme Industrie 4.0 -kehityksessä.

Ensinnäkin Saksassa Industrie 4.0 keskittyy paljolti tehdastuotantoon ja siihen, mitä valmistus- ja tuotantotoiminnoissa tapahtuu. Meillä Suomessa olisi valtava mahdollisuus keskittyä tehtaista valmistuvien lopputuotteiden ominaisuuksiin. Valmistavamme pääosin investointihyödykkeitä eli käytännössä esimerkiksi työkoneita. Näiden verkottaminen voisi johtaa autonomisten työkonejärjestelmien kehittymiseen ja voisimme myydä tällaisia järjestelmiä riippumatta siitä, mitä ja montako työkonetta on kyseessä.

Toinen erityisvahvuus Suomessa on nopealiikkeisyys ja joustavuus. Historiasta voidaan todeta, että Suomessa uuden tekemisen aloittaminen ja sellaisen, mitä ei vielä ole, kokeileminen, alkaa nopeammin kuin kilpailijamaissa. Päätöksentekojärjestelmämme on julkisen sektorin kasvun myötä hidastunut, mutta meillä on vielä pienenä maana halutessamme mahdollisuus palata ”nopean toiminnan joukoiksi”.

Kolmanneksi Suomessa on tietyissä digitaalisen teknologian osa-alueissa, kuten vaikkapa kyberturva, signaalinkäsittely, tai kamerateknologia, sellaista osaamista, jonka vuoksi ulkomaalaiset investoivat Suomeen. Tämän tarjoaminen teollisuuden tuotteiden ja prosessien kehittämiseen voisi johtaa suomalaisyritykset osaksi Industrie 4.0 -kehitystä välittömien asiakas-toimittaja -suhteiden kautta.

Eväät suomalaisen teollisuuden uudistamiseen Industrie 4.0- opein ovat siis olemassa. Työ olisi tehokkainta aloittaa käynnistämällä systeeminen eri toimijat yhdistävä Private Public Partnership -mallinen muutosohjelma ja sitoutumalla esimerkiksi osana sitä seuraavaksi 10 vuodeksi pitämään osastoa Hannoverin messuilla. Saksassa kun ei lyhytjänteisyyttä arvosteta.

Harri Kulmala, toimitusjohtaja, DIMECC Oy

Harri Kulmala, toimitusjohtaja, DIMECC Oy