Innovaatiotilannekuva

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen vastuullinen kohdentaminen

Pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston vision mukaan Suomesta tulee maailman vetovoimaisin innovaatioympäristö vuoteen 2030 mennessä. Tämän seurauksena tutkimus-, kehitys- ja innovaatio (TKI) -investointien taso nousee 4 % BKT:sta. Tavoite on kannatettava ja tärkeä.

Panostuksen ohella on käytävä keskustelua myös laajemmista vaikutuksista, joihin sillä pyritään. Sosiaalis-taloudellisesti voimme kysyä, miten ja millainen taloudellinen toiminta hyödyttää yhteiskuntaa ja sen eri ryhmiä laajasti. Kulttuurisesta näkökulmasta hyvinvointimme perustana olevia arvoja on vaalittava myös innovatiivisessa liiketoiminnassa ja palveluissa. Ympäristönäkökulmasta haitallista toimintaa ei tulisi tukea julkisilla varoilla, vaan yritysten tulee huolehtia myös toimintansa ympäristölle aiheuttamista rasitteista. Toistaiseksi keskustelua dominoi taloudellinen argumentaatio ja kysymykset globaaleista haasteista, kestävästä kehityksestä ja kasvun etiikasta jäävät varjoon.

Uudet ja etenkin radikaalit innovaatiot ovat kuitenkin usein luonteeltaan systeemisiä ja vaikutukset ulottuvat laajasti yhteiskuntaan ja ympäristöön. Kehitystyön myönteisten vaikutusten lisäksi on perusteltua pohtia myös mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ja miten näitä voitaisiin välttää. Tässä voidaan soveltaa esimerkiksi ympäristövastuuarvioinnin kokemuksia. Ehdotamme, että TKI-politiikkaa ja rahoitusta tukemaan olisi luotava laaja uudenlainen politiikan valmistelu- ja ennakointimalli. Ennakoivan arviointimallin avulla vastuullisesti ja eettisesti kestävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa on mahdollista edistää, ja avata keskustelua TKI-toiminnan odotetuista ja odottamattomista vaikutuksista.

Eettisesti ja yhteiskunnallisesti kestävä TKI-politiikka tarkoittaa, että TKI-toiminta ymmärretään kiinteänä osana yhteiskunnan toimintaa. Tässä Suomella on selkeästi parannettavaa. Nykyisessä tieteellis-teknologisessa yhteiskunnassa jokapäiväinen elämämme kietoutuu kaikilta osiltaan tutkimuksen ja teknologisen kehittämistoiminnan tuottamaan ympäristöön. Keskeinen kehitteillä oleva uusia radikaaleja teknologioita sisältävä kokonaisuus on tekoäly, jonka käyttöön liittyvistä eettisistä kysymyksistä on keskusteltu paljonkin julkisuudessa. On ilmeistä, että tekoälyllä tulee olemaan moninaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Jo julkisen sektorin massadatan käyttö ja sen laadun varmistus on yksi keskeinen eettisiä pelisääntöjä edellyttävä haaste. Julkisen sektorin on varmistettava kykynsä päättää esim. tekoälyyn liittyvistä periaatteista ja säännöstöistä, ja kykynsä valvoa yksilön etua massadatan käytössä.

Rahoitusta tulisi suunnata paitsi tekoälyn etiikkaa pohtiviin hankkeisiin myös ennen kaikkea vastuullisen ja eettisen näkökulman integroimiseksi kaikkeen tekoälyn kehittämiseen ja käyttöönottoon liittyvään toimintaan.

Yhteiskunnat ovat aina tutkineet ja keksineet uutta. Tässä ajassa uutta on muutoksen nopeus ja kasvanut ymmärrys muutosten mahdollisesti laajoista – ja ehkä haitallisista – sekä vaikeasti ennakoitavista vaikutuksista. TKI-politiikan ei tule heiluttaa yhteiskuntaa kuin häntä koiraa, vaan palvella jaettuja arvoja ja tavoitteita. Tämä on myös Suomen kilpailukyvyn tekijä. Suomen on näyttäydyttävä tulevaisuudessakin globaalisti houkuttelevana paikkana sekä investoinnille että TKI-kentän osaaville ihmisille. TKI-panostusten ohella vastuullisuutta ja vakautta korostava maine voi vahvistaa tätä pyrkimystä ja tehdä näkyväksi Suomen roolia esimerkiksi globaalien haasteiden ja YK:n kehitystavoitteiden ratkaisijana ja tasa-arvon edelläkävijänä.

Vastuullisen TKI-toiminnan kehittämisestä on jo paljon kokemusta, joka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet lähteä kehittämään kansainvälisesti edistyksellistä - ”transformatiivista” – TKI-politiikkaa. Tätä edistää Pirkanmaalla osaltaan ”Vastuullinen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka valtavirtaan aluekehittämisessä –hanke (MARIE)”, jonka toteuttajia tai sidosryhmien edustajia allekirjoittaneet ovat.

 

Mika Raunio, Tampereen Yliopisto

Mika Nieminen, VTT

Petri Räsänen, Pirkanmaan liitto

Tiina Ramstedt-Sen, Pirkanmaan liitto

Heikki Saxén, Bioetiikan instituutti

Mari Taverne, Business Tampere

Johanna Kujala, Tampereen yliopisto

Kirsi Siltanen, Pirkanmaa2021