Nyt näyttää hyvältä. Koronan aikana asetettuja rajoituksia puretaan, elvytys on tuonut tuloksia ja talouskin elpynyt mukavasti. Maakuntamme tosin selvisi myös itse epidemiasta valtakunnallisesti vertailtuna hyvin, kuten myös tästä talouskatsauksesta selviää. Pahimmat skenaariot, joita moni ehti keväällä 2020 maalailla, jäivät toteutumatta.
Yritysten suhdanne-ennusteet näyttävät nyt myönteisiltä ympäri maata, ja hyvä niin. On silti järkevää puntaroida asioita myös pidemmällä aikajänteellä ja pohtia esimerkiksi, mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä, kun nykyiset elvytystoimet ja alun huuma on ohi. Meillä on edelleen talouden rakenteellisia haasteita, joihin pitää löytää lääkkeitä – niin Pirkanmaalla kuin Suomessa. Merkillepantava huolenaihe on sekin, että talouden suopeasta tilanteesta huolimatta Suomi edelleen investointilamassa. Ilman uusintainvestointeja ja ylipäätään yritysten investointeja tuotantokapasiteettimme rapautuu ja yritystemme kilpailukyky heikkenee.
Osaavan työvoiman saatavuus on sekin haaste. Jopa noin joka viides Tampereen seudun pk-yritys näki työvoiman saatavuuden toimintansa kehittämisen esteenä. Tilanne on hankala, koska toisaalta samanaikaisesti työttömyys on edelleen korkealla. Ratkaisuksi esitetään osaavan työvoiman tuontia ulkomailta, mutta lyhyellä jänteellä se on ristiriidassa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman kanssa. Pitkässä juoksussa ulkomaisen työvoiman hankkiminen kuitenkin näyttää välttämättömältä, ihan jo maamme harmaantumisen takia. Myös yrittäjät ikääntyvät. Pelkästään yrittäjien iän perusteella arvioiden, noin puolet maakuntamme yrityksistä kohdannee omistajanvaihdoksen seuraavan 10 vuoden aikana.
Tuoreen pk-barometrin mukaan yli 40 prosenttia suomalaisyrityksistä haluaa kasvaa voimakkaasti tai mahdollisuuksien mukaan. Pirkanmaalla tosin voimakkaasti kasvua tavoittelevia yrityksiä on vain seitsemän prosenttia. Tämä luku saisi mielellään olla isompi, sillä useimmiten kasvuyritykset työllistävät paljon, investoivat ja kansainvälistyvät sekä panostavat usein voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Toisin sanoen, ne luovat talouteen uutta dynamiikkaa ja monesti uuden osaamisen kautta vetovoimaa koko alueelle.
Työelämässä on parhaillaan käynnissä myös iso rakenteellinen murros, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, nimittäin yksinyrittäjyyden merkittävä kasvu. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut vuodesta 1997 saakka lähes 70 000 yrityksellä, ja suunta on edelleen kasvava. Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen muutos, sillä samanaikaisesti työnantajayritysten määrä pysynyt liki ennallaan. Selvältä näyttää, että tulevaisuudessa aina vain isompi osa suomalaisista työllistyy yrittäjänä. Se tuo yhtälöön omat haasteensa, mutta ehdottomasti myös mahdollisuutensa.
